Mikä on työsuhdekeksintö?

Työsuhdekeksinnöstä on kyse, jos keksintö on syntynyt

  • työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan toiminnan tuloksena tai
  • olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen liikkeessä tai laitoksessa saavutettuja kokemuksia

Millaiset oikeudet työnantaja saa keksintöön?

Määriteltäessä sitä, millaisia oikeuksia työnantaja saa siihen, voidaan erottaa kolme tilannetta. Nämä ovat:

  • keksinnön hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan
  • keksintö on syntynyt työntekijälle työssä tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena, mutta keksinnön hyväksikäyttö ei kuulu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan
  • kysymyksessä on keksintö, jonka hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toiminta-alaan, mutta joka ei täytä työsuhdekeksinnön tunnusmerkkejä (yhteys työsuhteeseen ja työnantajan aiempien kokemusten hyväksikäyttö)

Kohtien 1) ja 2) mukaisissa tilanteissa työnantajalla on oikeus saada kokonaan tai osittain oikeus keksintöön.

Kohdan 3) mukaisessa tilanteessa, jossa keksinnön syntyminen ei liity työsuhteeseen, työnantaja on oikeutettu saamaan käyttöoikeuden keksintöön. Jos työnantaja haluaa saada tällaiseen keksintöön laajemman oikeuden, tai oikeuden keksintöön, joka on syntynyt ilman yhteyttä työsuhteeseen, työnantajalla on etuoikeus työntekijän kanssa siitä sopimalla saada kysymyksessä oleva oikeus.

Millainen korvaus työsuhdekeksinnöstä maksetaan?

Jos työnantaja saa oikeuden työntekijän tekemään keksintöön, työntekijällä on oikeus saada siitä työnantajalta kohtuullinen korvaus. Kohtuullinen korvaus on maksettava, vaikka esimerkiksi työsopimuksessa työntekijä olisi luopunut vaatimasta tällaista korvausta. Mikä on sitten kohtuullinen korvaus? Tämä on luonnollisesti usein tulkinnanvaraista ja edellyttää asian kokonaisvaltaista kartoittamista.

Korvausta määritettäessä lain mukaan merkitystä on:

  • keksinnön arvolla
  • työnantajan saaman oikeuden laajuudella
  • työsopimuksen ehdoilla
  • työsuhteeseen liittyvillä muilla seikoilla, joilla on ollut merkitystä keksinnön syntymiselle.

1) Keksinnön arvo korvauksen perusteena

Lähtökohtana arvioinnissa on luonnollisesti se, minkä suuruinen keksinnön arvon työnantajalle voidaan olettaa olevan. Taloudellista arvoa voidaan arvioida esimerkiksi

  • sen taloudellisen hyödyn perusteella, jonka työnantaja saa keksinnön käyttöön ottamisesta,
  • oletetun lisenssin arvon perusteella, jonka työnantaja olisi voinut hankkia,
  • keksinnön perusteella valmistettavien tuotteiden määrien ja näistä saatavien tuottojen arvioimisella, tai
  • työnantajalle keksinnön hyväksikäytöstä aiheutuvien kustannusten arvioimisella

 Siten arvoa määriteltäessä pyritään ottamaan huomioon kaikki arvoon vaikuttavat seikat.

2) Työnantajan saaman oikeuden laajuus

Keksinnön taloudellisen arvon määrittämisessä vaikutusta on luonnollisesti sillä, kuinka laajan oikeuden työnantaja keksintöön saa. Oikeuden laajuus riippuu paljolti siitä, millainen yhteys keksinnöllä on työsuhteeseen. Jos keksintö liittyy hyvin kiinteästi työnantajan toiminta-alaan ja on syntynyt juuri työsopimuksen mukaisia tehtäviä täytettäessä, korvauksen määrä on pienempi. Sitä vastoin, jos keksintö liittyy vain etäisesti henkilön työtehtäviin, kohtuullisen korvauksen määrä on suurempi.

Siten toisessa ääripäässä työnantaja voi saada keksintöön kaikki oikeudet, mutta toisaalta voi olla, että kyseessä ei ole lainkaan työsuhdekeksintö, eikä työnantaja saa keksintöön mitään oikeuksia. Tähän välimaastoon sijoittuu työnantajan mahdollinen käyttöoikeus keksintöön, taikka etuoikeus neuvotella keksintöön liittyvistä oikeuksista.

3) Työsopimuksen ehdot

Kohtuullisen korvauksen määrään vaikuttaa jo edellä mainittu työsopimuksen mukaisten tehtävien yhteys keksintöön. Siten työsopimuksen kohta ”työtehtävät” on ensinnäkin olennainen osa korvauksen määrän arviointia.

Toiseksi kuitenkin työntekijä ja työnantaja sopivat usein korvauskäytännöistä etukäteen. Esimerkiksi saattaa olla sovittu, että keksinnön tekemisestä (ja sen ilmoittamisesta työnantajalle) maksetaan aina tietty (vähäinen) korvaus. Kuitenkin kohtuullinen korvaus sisältää usein sekä kertaluonteisen korvauksen, että rojaltimuotoisen korvauksen.

Työantaja ja työntekijä voivat myös etukäteen sopia kohtuullisen korvauksen määrästä (vakiokorvaus). Tällöin osapuolet ovat sidottuja tähän sopimuksen, eikä työntekijä voi ilman olennaista olosuhteiden muuttumista vaatia vakiokorvauksesta ylöspäin poikkeavaa korvausta. Siten tällainen sopimus tulisi aina tehdä erittäin huolellisesti. Esimerkiksi tuomioistuinten kynnys sovitella tällaisia sopimuksia on suhteellisen korkea. Olosuhteiden muuttuminen teknologia-alalla ei tosin ole harvinaista tekniikan ja markkinatilanteiden jatkuvasti kehittyessä.

4) Työsuhteeseen liittyvät muut seikat, joilla on ollut merkitystä keksinnön syntymiselle.

Edellä mainittujen lisäksi korvausta arvioitaessa otetaan huomioon muut mahdolliset keksinnön syntymiseen vaikuttaneet seikat, kuten olosuhteet, keksinnön tekemiseen käytetyt laitteet ja välineet, sekä kaikki muut mahdollisesti asiaa vaikuttaneet seikat. Siten korvauksen arvioiminen on hyvin monitahoinen kysymys ja usein joudutaan puhtaasti arvioimaan korvauksen suuruus.

Lausunto työsuhdekeksintölautakunnalta tai kanne korvauksen saamiseksi?

Työsuhdekeksintölautakunta voi antaa suosituksia kohtuulisesta korvauksesta sekä työnantajan että työntekijän pyynnöstä. Kuitenkin, jos osapuolet ovat sopineet vakiokorvauksen suorittamisesta, ei lausuntoa voida pyytää vaan asia tulee vielä markkinaoikeuden käsiteltäväksi.

Työsuhdekeksintölautakunnan lausunto ei ole sitova. Siten, mikäli esimerkiksi työnantaja ei katso lautakunnan suosituksen olevan käsityksensä mukaan kohtuullinen, se voi kieltäytyä korvauksen maksamisesta, jolloin työntekijän on edelleen vietävä asia markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Lautakuntakäsittely on maksutonta, mikä sinänsä tekee menettelyn mahdolliseksi ilman, että kustannuksiin liittyvät riskit estäisivät korvauksen käsittelemistä lautakunnassa.

Korvausasia voidaan viedä myös markkinaoikeuden käsiteltäväksi. Tällainen kanne on nostettava kymmenen (10) vuoden kuluessa keksinnön oikeuksien haltuunotosta. Tämän jälkeen kannetta ei enää voida nostaa. Jos kuitenkin keksinnölle myönnetään patentti, kanne on mahdollista nostaa vielä vuoden kuluessa patentin myöntämisestä.

Onko työsuhdekeksinnöstä maksettava korvaus palkkatuloa?

Työsuhdekeksinnöistä maksettavien korvausten verotuskohtelu on vakiintunut siten, että niitä pidetään ansiotulona. Tämä johtuu suoraan tuloverolain 52 §:stä:

”Verovelvollisen saama korvaus patentista, tekijänoikeudesta tai muusta niihin verrattavasta oikeudesta on veronalaista pääomatuloa, jos oikeus on saatu perintönä tai testamentilla taikka hankittu vastiketta vastaan ja muutoin ansiotuloa.”

Perustana tälle on tuloverolain 52 §, jonka mukaan verovelvollisen saama korvaus patentista, tekijänoikeudesta tai muusta niihin verrattavasta oikeudesta on veronalaista pääomatuloa, jos oikeus on saatu perintönä tai testamentilla taikka hankittu vastiketta vastaan, ja muutoin se on ansiotuloa

Työnantajayrityksen verotuksen kannalta on kuitenkin merkitystä myös keksinnön ja työsuhteen välisestä suhteesta. Työnantajayhtiö on sinänsä aina velvollinen suorittamaan työntekijälle maksetusta korvauksesta mukaisen ennakonpidätyksen. Mikäli kuitenkin katsotaan, että korvaus on palkkaa, työnantaja on velvollinen maksamaan korvauksesta myös työnantajan sosiaaliturvamaksun.

Sen arviointi, onko keksinnöstä maksettava korvaus palkkatuloa, liittyy juuri edellä mainittuun työsuhteen ja keksinnön väliseen suhteeseen; mikäli työntekijän tehtäviin kuuluu pääsääntöisesti keksintöjen suunnittelu ja tekeminen, työntekijälle tästä maksettava korvaus on eläkepalkassa huomioon otettavaa palkkatuloa. Tällöin kyse on siis keksintöjen lukumäärän perusteella maksettavista korvauksista. Korvaus perustuu suoraan työntekijän työsopimuksen mukaisiin tehtäviin, eikä esimerkiksi keksinnön suureen taloudelliseen arvoon työnantajalle.

Mikäli kyse on keksinnöstä, joka on kertaluonteisempi ja yhteys työntekijän työtehtäviin on etäisempi, ja korvaus maksetaan nimenomaan keksinnön suuren taloudellisen arvon perusteella, kyse ei ole eläkepalkassa huomioon otettavasta korvauksesta. Sama koskee jatkuvia rojalti-korvauksia, joita maksetaan perustuen keksinnön huomattavaa taloudelliseen arvoon työnantajalle.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan ”korvauksia oli pidettävä, kun ei ollut näytetty, että keksintö tai muu innovaatio ei olisi ollut luettavissa asianomaisen työntekijän työtehtäviin ja ottaen huomioon korvauksen suorittamisen ajankohdan, työntekijälle maksettuna ennakonpidätyksenalaisena palkkana, josta yhtiön oli suoritettava myös työnantajan sosiaaliturvamaksu.”

Lue tiivistelmä päätöksen sisällöstä:

http://www.saadospalvelu.fi/fi/oikeuskaytanto/2037

Kuitenkin, jos yllä kerrotulla tavalla korvauksen maksaminen perustuu sen huomattavaa taloudelliseen arvoon työnantajalle, tällainen korvaus katsotaan Ennakkoperintälain mukaista käyttökorvausta. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan:

”Kaivosyhtiön palveluksessaan olleelle diplomi-insinöörille tältä lunastamastaan työsuhdekeksinnöstä ja sen patentoimisoikeudesta maksamaa määrä ei pidetty tieteellisen toiminnan tunnustukseksi annettuna verosta vapaana palkkiona vaan saajansa veronalaisena tulona.” Suorituksesta maksetaan ennakonpidätys, mutta ei työnantajan sosiaaliturvamaksua.

LOPUKSI

Siten korvauksen suuruus on monien osien summa: siitä saatu taloudellinen hyöty, oikeuksien laajuus, työsuhteen ehdot ja muut asiaan mahdollisesti vaikuttavat seikat.

Korvaus on verotuksellisesti katsottu ennakonpidätyksen alaliseksi ansiotuloksi, jonkin työnantajan sosiaaliturvamaksuvelvollisuuden kannalta merkitystä on sillä, katostaanko korvaus eläkepalkassa huomioon otettavaksi ansiotuloksi.